Ajattelin ensin laittaa tämän kommentiksi Peggy G:n blogiin, mutta kommentille taitaa tulla sen verran pituutta, että laitan omaan blogiini ja linkitän sitten sinne kommenttiosastolle..

Peggy G siis kirjoitti itseään inhottavista ulkonäöllisistä laiminlyönneistä. Koska viiden listalta kolme ekaa sopivat aika suoraan minuun, tuli mieleen, että olisin varmaan Peggylle totaalinen kauhistus, jos sattuisimme joskus tapaamaan =D

1. Vääränkokoiset rintsikat
Jos sattuu itse sopimaan A-C-kuppeihin, niin on varmaan helppo olettaa rintaliivien ostamisen olevan yhtä helppoa kaikille. Valitettavasti, asia ei kuitenkaan ole niin, vaan esim. E-kuppisia liivejä ei koskaan löydy tavallisten vaatekauppojen valikoimista (harvoin edes D-kuppeja), ja erikoisliikkeissä on sitten huomattavasti korkeammat hinnat.
En ole esim. itse ollut koskaan mikään muotia seuraava trendipelle, eli ehkä sen takia mulle ei vuosikausiin tullut edes mieleen mitata jotain niin triviaalia asiaa kuin rintaliivikoko. Koska kaupoissa törmäsin kuppikokovalikoimaan A-C, joista B tursusi sen verran yli, ettei sitä kokoa voinut edes harkita, oletin sitten olevani kokoa C, joka sekin oli usein myyty loppuun, kun pienempiä kokoja oli aina hyllyt täysinä. (Joo, uskokaa tai älkää, mutta oma rintaliivikoko ei ole kaikilla naisilla tärkeyslistalla ykkösenä) Itse asiassa, mittasin kokoni ekaa kertaa vasta ihan muutama vuosi sitten. Etsin netistä ns. oikeaoppisia mittausohjeita, ja löysin aika uskomattoman skaalan myös ohjeita, joista jokaista noudattamalla tuli varsinainen valikoima mahdollisia kokoja. Kun sitten menin ostamaan elämäni ekat oikean kokoiset rintaliivit (taisin olla jo 30+), istuvaksi kooksi osoittautui 40E. Ne olivat kalliit, eikä mulla ole tuloja, eli käytän edelleen niitä samoja rintaliivejä, joita oli varaa ostaa vain yhdet. Nekään eivät ole täydelliset, vaan ilmeisesti ympärysmittaa on joko liikaa tai se on vuosien mittaan venynyt, koska liivit kiipeävät selästä ylös ja edestä tietty puskurit valuvat alas, kun ei ole tarpeeksi tukea (nimim. toisinaan inhoan painovoimaa). Kaarituet oli pakko irrottaa heti uutena, koska ne painuivat aivan sietämättömän kipeästi kylkiluita vasten. (En tiedä silikoneista, mutta luomurinnat ovat Painavat!) Mulla on myös aika pyöreät olkapäät, eli olkaimet valuvat vähän väliä.
Ainakaan omalla kohdallani siis asiaan ei liity minkäänlaista Peggyn mainitsemaa kainostelua tai itselleen valehtelua, vaan mulla ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa nimenomaan just itselleni sopivia rintaliivejä, koska sellaiset pitäisi todennäköisesti teettää. Tilasin viime vuonna Bella Lusson esitteen (irlantilainen putiikki, joka on erikoistunut isojen kuppikokojen alusvaatteisiin), mutta vaikka mulla onkin sinne pari alennusseteliä, hinnat ovat silti mulle aivan liian korkeat, ja kaikkien liivien olkaimet ovat nimenomaan sellaisia, jotka eivät pysyisi ylhäällä hetkeäkään.
En tosin kauhistuta kesälläkään muita ihmisiä rintaliivivalinnoillani, koska mulle ei tulisi mieleenikään pitää vaatteita, jotka paljastaisivat alusvaatteeni - kamalan vulgaaria sellainen..

2. Kampaamokammo?
Minä kävin viimeksi kampaajalla kesällä '99. En ollut vuosiin käynyt kampaajalla muusta syystä kuin hiusten värjääminen, joka oli sekin ihan tarpeeksi kallista, kun tukkaa on paljon ja se on ahteriin asti pitkä. En vaan halua kenenkään vieraan leikkaavan tukkaani, vaan trimmaan itse latvoja, jos siltä tuntuu (ja viimeksi taisin trimmata latvat joskus 20-30cm sitten). Lopulta päätin kasvattaa oman värini takaisin, enkä usko enää koskaan värjääväni hiuksiani. En voi mitenkään käsittää, miten joku voisi tämän perusteella muka tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä minun kauneustajustani tai kuvitelmistani (viitaten Peggyn ekaan lauseeseen, kakkoskohdan alla..) Ja miksi minun muka pitäisi laittaa tukkani kiinni, jos mulla ei ole varaa tai halua käydä kampaajalla? Minä satun pitämään hiuksistani eniten vapaana, eli jos se nyt ei satu jotakuta miellyttämään, niin katsokaa muualle, kerpele.. Ei mulle kuitenkaan tarvitse kenenkään tulla neuvomaan, miten mun pitäisi hiukseni laittaa, vaan asiasta päätän ihan itse, kiitos. Mainittakoon nyt ihan triviana, että saan itse asiassa hiuksistani aika paljon kohteliaisuuksia, joten ilmeisesti kaikkien mielestä tämä huolimattomasti hapsuttava ja roikkuva hippitukkani ei kuitenkaan ole niin ruma näky =)

3. Riekalekynnet
Joo.. Kynnet ovat mulle tavallaan työkalu, eli niistä on paljon hyötyä kaikenlaisessa askartelussa, ja monessa muussakin asiassa. Pidän siis yleensä kynteni pitkinä, mutta jos sattuu menemään yksi rikki, niin leikkaan sitten kaikki lyhyiksi ja annan taas kasvaa. Mulla on luonnostaan vahvat kynnet (joku kynsialan ammattilainen pyysi aikoinaan tutkia lähempää, kun ihmetteli luomukynsien silloista pituutta - osaan tarvittaessa naputella tekstiä kynsillä, ja soitin joskus pianoakin hyvin pitkäkyntisenä), mutta harvemmin jaksan/ehdin niitä muotoilla tai viilailla, tai edes lakata. Harvoin käyttämäni kynsilakka on yleensä kirkasta, tosin viime jouluksi oli pakko ostaa ihan törkeän punaista hilelakkaa.. Rasvaan käteni ainoastaan suihkun jälkeen (jos silloinkaan), koska en todellakaan halua rasvatahroja esim. askartelemiini kortteihin tai decosivuihin, tms. Kyseessä ei ole törkeä "viitsimättömyys", kuten Peggy jo ehti luokitella, vaan omalla arvoasteikolla tehty valinta. Teen mielummin kortteja kuin vietän iltani rasvaten käsiä ja odotellen sitten rasvan täydellistä imeytymistä iät ja ajat, ennenkuin pääsen lopulta askartelemaan tms.

Tätä ei muuten sitten ole tarkoitettu ns. henkilökohtaisuutena, ainakaan sen enempää kuin Peggyn kirjoitustakaan. Listalta vaan sattui nuo kolme kohtaa sopimaan todella hyvin itseeni, ja koin perustelujen luokittelevan minut ulkonäköni perusteella aivan väärin, eli oli pakko tarttua asiaan.