Frosty morning at Ardmore Studios.. (Last day of Camelot)

Herasin jaisena pakkasaamuna tarkalleen klo 8:45, kun S soitti studioilta ja kysyi paasisinko kymmeneksi toihin.. :O Siis Camelotin extra-paivien piti olla jo kokonaan ohi, mutta en tietty mitenkaan voinut kieltaytya viela yhdesta mahdollisuudesta.. Vasta puhelun jalkeen olin sen verran hereilla, etta tajusin ulkona olevan lunta (=kaoottinen liikenne, muutenkin surkeat irlantilaisautoilijat kesarenkailla lumisilla ja jaisilla teilla..), lompakkoni olevan melko tyhja, jne.. Kavin siis ihan ensimmaisena herattamassa Danielin, jolla oli onneksi taksirahaa - sitten buukkasin taksin varttia yli yhdeksaksi, kun halusin varmuudella ehtia studioille kymmeneksi, vaikka liikenne olisi miten sekaisin.. Sitten kulutin jaljella olevat minuutit paniikkipukeutumiseen ja kassin pakkaamiseen (onneksi en ollut viela vaihtanut perustarvikkeita extra-repustani tavislaukkuuni..), enka ehtinyt edes tekemaan mitaan kunnollista aamupalaa, vaan nappasin pikaisesti mukaani Maxi Tuplan (yhyy, viimeinen..) ja eilisen donitsin (yok, heti aamusta.. mutta ei muutakaan ollut valmiina!).
Taksi yllatti tulemalla tasmallisesti tilattuna aikana, ja menimme vaihtoehtoreittia studioille, kun kuskilla oli ollut aiemmin Herbert Roadilla jaakelin kolari lahella, joten on sittemmin valtellyt sita moisilla keleilla.. Ei muuten vaikuttanut hintaan =)

Frosty morning at Ardmore Studios.. (Last day of Camelot) Frosty morning at Ardmore Studios.. (Last day of Camelot)

Enpa ollut ennen nahnyt studioita niin lumisissa olosuhteissa. Itse asiassa, olisin kylla voinut ottaa paljon parempiakin lumikuvia myohemmin, mutten viitsinyt ottaa kannykalla, ja kamera oli repussa, mista kaivoin sen seuraavan kerran esiin vasta illalla, asukuvia varten..
Jouduttiin sitten kuitenkin odottelemaan jaakylmassa kirjautumiskopissa (mista kuvat), tosin paastiin jossain vaiheessa lammittelemaan meikki- ja hiuskoppiin (ylla oikealla), kunnes sitten saatiin viimein sisaankirjautuminen hoidettua..
Olin taas vaihteeksi Camelot-kylalainen (ts. ainakin muistaakseni olin jossain vaiheessa aiemminkin), joten sain yhdeksannen asuni, missa oli valitettavan avoin kaula-aukko (pakkasta ajatellen), mutta toisaalta, sain myos ylimaaraisen paallyskolttukerroksen, joka oli lopulta yllattavan lammin.
Teimme onneksi myos sisakuvauksia, D-studiossa. Paivan kohtauksessa pieni poika oli pudonnut parvekkeelta ja kuollut - kiva verilammikko.. :o Seka suurin osa nayttelijoista etta me extrat, juoksimme paikalle katsomaan mita oli tapahtunut, ja reagoimaan siihen.. Ihan aluksi, mulla oli suht. hyva 'end position', mutta sitten osoittautui etta juuri sita kohtaa ei nakynytkaan kameraan, eli mut siirrettiin siita ihan takariviin.. Ei se mua niinkaan olisi haitannut, mutta lopulta loysinkin itseni kahden hepun kanssa santaamassa ekoina extroina paikalle, ja saimme siis tosiaan hiukan naytellakin siina =D (Siis toki extroiltakin vaaditaan yleensa hitusen nayttelemista / elaytymista, mutta harvemmin noissa isommissa tuotannoissa paasee hyvaksi toviksi tapahtumien keskipisteeseen taydella fiiliksella..)
Oma ongelmansa oli myos Kuningas Arthurin kainalosauvat, eli Jamie Campbell Bower oli telonut koipensa (kuulemma setilla, jokunen viikko sitten), joka oli nyt paketissa, ja sen takia piti kayttaa toista hemmoa niissa kohdissa missa Arthur liikkui - sitten kaikki jahmettyivat paikoilleen, kunnes oikea Arthur vaihdettiin tilanteeseen lahikuvia varten.. Arthur oli siina ihan meidan edessamme. (Ja Merlin *laah* pyori myos siina vieressa, ainakin tauoilla - en itse asiassa muista, oliko han siina vaiheessa kohtausta enaa paikalla vai ei, vaikka tulikin ihan ekana Igrainen kanssa paikalle..)
Meidan kolmen koplalla (siis jotka tulimme ekoina extroina paikalle) ego tietty kasvoi kasvamistaan, paivan mittaan.. =D Olimme vakuuttuneita, etta pelastimme koko kohtauksen, vaikersimme millaista on tyoskennella amatoorien kanssa (kun kohtausta uusittiin moneen otteeseen - huom, ei meidan takiamme!), ja ma totesin nayttelijoista, etta he raukat ovat niin huonosti tunnettuja, etta tarvitsevat viela nimensa crediteihin, toisin kuin me.. Haha..
Onneksi oli myos aikainen lounastauko, koska surkeasta aamupalasta johtuen, mulla oli mieleton nalka.. Ahdoin sitten kanaa napaani, ja nautin cafeterian ikkunoista avautuvista luminakymista.. (Siella on siis kolme seinaa ihan ikkunoita.) Pukusaappaatkaan eivat olleet ihan jarkyttavan liukkaat, eli en rikkonut kalloani - harjoitin kylla mummokavelya varmuuden vuoksi..
Oli todella ihanaa saada viela tama ns. bonuspaiva, joka nyt tosiaan oli sitten sarjan viimeinen extra-paiva (ja myos suurin osa nayttelijoista oli tanaan viimeista kertaa paikalla, eli meilla oli paivan lopussa kunnon aplodisessio). Viime torstai oli jokseenkin pettymys ja antikliimaksi, mutta tama oli juuri sellainen unelmien viimeinen paiva.. =)
Tassa alla pari asukuvaa, kun olin menossa illalla vaihtamaan takaisin omiin kuteisiin;

My very last day as a Camelot extra, and costume #9 My very last day as a Camelot extra, and costume #9

Tuossa ekassa satoi lunta.. =) Toinen otettu puvustamon ylakerrassa, missa naiset pukeutuvat - alakerrassa siis miehet.
Sitten kirjauduttiin ulos, ja lumisade sen kun yltyi.. Mulla ei ollut enaa rahaa taksiin, eika bussi kulkenut siita studion pielesta lumitilanteen takia, joten rimpaisin Danielille. Han oli kaverinsa luona, n. puolen tunnin ajomatkan paassa, mutta lupasi lahtea hakemaan mua, kun oli muutenkin ollut pian lahdossa kotiin. Sanoin suojautuvani lumisateelta siina porttirakennuksen vierella..
Siina sitten odottelinkin, kun se ihana hemmo sielta porttirakennuksesta kutsui mut taas sisalle odottelemaan =D Han on sellainen boheemin oloinen, arviolta lahempana 70 kuin 60, pukeutuu professorimaisesti tweed-takkiin yms. - Hanta ei ikina odottaisi nakevan studion portilta, vartioruutujen, puhelimien yms. aarelta, vaan enemmankin jostain yliopistolta, tai hienon vanhan talon kirjastohuoneesta =D Juttelimme siis viimeksi kesalla 2007, kun olin Tudoreissa extrana, mutta han muisti mut edelleen =) Hanella oli joskus vuosia sitten Lontoossa suomalainen tyttoystava, ja oli silloin kaynytkin Suomessa. (Ehka ma saan siksi erityiskohtelua! En nimittain ole kuullut, etta kukaan muu extra olisi paassyt sinne sisalle odottelemaan ja juttelemaan, ja mulle tama oli jo toinen kerta, hih!) Han myos innostui putsaamaan pahimmat likameikkini siina! =D
Daniel sitten saapui, ja ajelimme ylivarovaisten kuskien takana Tescon kautta kotiin, joten han tietty raivosi taas, kun ei saanut ajaa tarpeeksi kovaa..