Tassa ehti vierahtaa jo melkein viikko siita kun sain Heljalta taman blogitunnustuksen - kiitos, Helja =) - mutta raapustelin kahdeksaa asiaa paperille, ja jumituin pariksi paivaksi ennenkuin keksin ne loput asiat =D Sitten piti viela etsia blogeja, joille jatkaisin tata, jne..

Tämän tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. antaa tunnustus 8:lle blogille eteenpäin
3. Ilmoittaa näille 8:lle asiasta
4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään

Tulinkin tuossa ylempana jo kiittaneeksi Heljaa, joten listaan nyt seuraavaksi ne blogit, joille jaan taman eteenpain - joskin suurin osa heista (ellei jopa jokainen) on taman tunnustuksen ehtinyt jo saada, mutta jos nyt etsisin blogeja, joista tata ei viela loydy, paasisin jatkamaan tata ehka joskus ensi vuoden puolella..

Satunnaisessa jarjestyksessa: Fifin fiinit fiilikset, Suklaata ja Kahvia, Buttermilk Bisquits, blondi patonkimaassa, Ella Bella Ranskassa, Tiramisua Milanossa, Reality bytes and bites, Oikeus olla rajaolento

Ja sitten ne kahdeksan asiaa.. Tama oli jotenkin virkistava blogituksen aihe, joten naputtelen hiukan pidemmat vastaukset =D

From old family albums From old family albums

1. Minulla ei ole sisaruksia, serkkuja, tateja eika setia. Kaikki isovanhempani ovat jo kuolleet vuosia / vuosikymmenia sitten, ja myos biologinen isani kuoli muutama vuosi sitten. Pikkuserkkuja on kylla useita, varsinkin aidin puolelta, ja isapuoleni kautta on myos kolme serkkupuolta =) Niin, ja lapsiakaan ei ole. Palaan tuohon myohemmin..

Full moon and some clouds

2. Olen nokturnaalinen. Valvon yleensa oisin ja nukun paivisin. Nykyisen normaalirytmini mukaan menen nukkumaan aamulla joskus klo 5-8, ja herailen sitten klo 13-15 tienoilla.. Tykkaan yon hiljaisuudesta, ja siita ettei talossa yleensa valvo kukaan muu (paitsi kissat). Saan siis ajatella rauhassa, ja saan parhaat ideanikin aina oisin. Pidan kylla muistakin vuorokaudenajoista, ja jos elama olisi taydellista, ei tarvitsisi ikina nukkua. Joskus vuosia sitten saatoinkin valvoa reilut pari vuorokautta putkeen, mutta nykyisin en enaa pystyisi..

Tuna salad.. Tuna salad

3. Saatan syoda samaa ruokaa joka paiva, jopa useita kuukausia. Tana vuonna varmaan tonnikalasalaatti on ollut ihan ykkosena, ja usein popsin sen suoraan tuosta punaisesta muovikulhosta, mihin sen kasaankin kerroksittain. Nyt on menossa Ready Brek- ja voikkokausi.

Sim transfer break @ Molloy's coffee shop

4. En pida puhelimista, noin yleensa.. Tykkaan siis raplata kannykkaa ja kayttaa sen kameraa (vaikka omani on aika surkea), plarata Facebookia ja Twitteria ajankuluksi, yms., mutta en pida puhelimessa puhumisesta, varsinkaan jos ei ole mitaan asiaa, enka pida turhanpaivaisesta tekstiviestittelystakaan. Poikkeuksena muutama laheinen ihminen, joista varsinkin yksi saa soittaa tai viskata tekstarilla vaikka keskella yota (tai paivaa, mun tapauksessani), ja mulla on aina aikaa vaikka vain kuunnella hanen tankkaavan autoa, ajavan lehmia tai kayttavan sahkotyokaluja - mita kaikkia on itse asiassa tullut kuunneltuakin puhelimitse. Mutta kaikki muut saavat mielummin kommunikoida facebookitse / emailitse / kirjeitse, ellei satu olemaan jotain tarkeaa asiaa.

€3 shoes - so I had to buy them in many colours! Moleskine shopping for 2010

5. Saastan usein tavaraa ja vaatteita "johonkin parempaan", tai "varmuuden vuoksi".. Esim. tuossa ylla, nuo kesalla 2009 ostetut kolmen euron kangasmonot - kaytin ensin vain pinkkia paria, kunnes kuluivat ihan jarkkyyn kuntoon, ja aloin sitten kayttaa turkoosia paria, saastaen mustat ns. paremmiksi kesakengiksi. Turkoosit taitavat olla yha olemassa, joskin aika kuluneina jo. Mustat otin kevaalla mukaan Imatralle raivausmonoiksi, ja heitin ne siella sitten viimeinkin roskiin. Mutta aika jarjetonta sinansa, kun noita tosiaan saa Dunnesista joka vuosi, vaikkakin tana vuonna hinta oli jo noussut viiteen euroon, mika nyt on halpa edelleen, vaikkakin prosentuaalisesti hurja kohotus. Toisessa esimerkkikuvassa talle vuodelle ostettu Moleskine, ja saman puljun haitarimallinen kirja, missa on siis tyhjat sivut. Paivakirjaa olen toki kirjoitellut vuoden mittaan, mutta tuohon toiseen en ole vielakaan tehnyt mitaan. Olen kylla suunnitellut kaikenlaista, mutten vaan ole raaskinut toteuttaa mitaan. Ihan kuin olisi muka mahdotonta ostaa uutta vastaavaa! Minulla on ollut mm. tusseja, joita en ole raaskinut kayttaa, ja ovat lopulta kuivahtaneet kayttamattomina, jne..

At Lough Tay / Wicklow Mountains

6. Koen joskus hetkia tulevaisuudesta. Ne vaikuttavat usein satunnaisilta, muttei aina. Joskus "naen" hetkia, joskus tunnen ne vahvasti (mutten osaa selittaa paremmin), ja joskus tulee mieleen vaikka tarkea lause, siis ihan sanoina. Ei mitaan kontrollia asiaan (=pahus, en voi luoda omaisuutta ennustajana, heh..), enka usein ymmarra niita ollenkaan ennenkuin siina vaiheessa kun toteutuvat tai ovat toteutumassa. Varhaisin muistamani esimerkki oli lause, joka tuli ihan tyhjasta ehka joskus 15-vuotiaana. Se toteutui kymmenen vuotta myohemmin. Ihmettelin sittemmin aina yhta tiettya sanavalintaa siina lauseessa, kunnes "nain" jotain melkein tarkalleen vuosi sitten. Liittyen samaan asiaan, "nain" muutama kuukausi sitten toisenkin hetken, joka oli niin vahva, etta tuntui kuin joku olisi fyysisesti tormannyt vatsaani ja puhaltanut keuhkoistani ilmat pihalle. Nama kaksi viimeksi mainittua hetkea ovat ainoat, jotka eivat ole viela toteutuneet, mutta samalla vahvimmat. Niiden takia viitsin tehda isoja elamanmuutoksia, vaikka just talla hetkella tuntuukin taysin kasittamattomalta, etta elama voisi ohjautua niihin nahtyihin hetkiin, mutta.. Tama oli se juttu, mihin viittasin kohdassa 1. Huvittavaa sinansa - olen samalla erittain skeptinen tallaisten juttujen suhteen. Vaikka luenkin mielellani horoskooppeja yms., en usko niihin patkaakaan (paitsi tietty valikoivasti, jos lupaavat jotain kivaa!), ja jos joku tulisi selittamaan minulle kokevansa hetkia tulevaisuudesta, ajattelisin tod.nak., etta joo, jaikohan nyt aamulaakitys ottamatta.. Mutta naita on kuitenkin sattunut vuosien mittaan aika monta kertaa, ja kaikki ovat pitaneet paikkansa. Myos se, kun nain kanadalaisen ystavani luonnon helmassa, ja kuvailin hanelle sen paikan - han tunnisti kuvailemani paikan ja kertoi olevansa menossa sinne seuraavana paivana. (Tama ehka sopii aikateoriaani, mutta en nyt lahde SILLE polulle tassa..)

Crocheting a bag

7. Tahan toiseksi viimeiseen kohtaan sopii se, etta jatan usein asiat kesken melkein valmiina.. Hain itse asiassa esimerkkikuvaksi yhta pienta kesakasilaukkua, minka virkkasin kai kevaalla 2009 (?), mutta en nakojaan laittanutkaan niita kuvia flickr'iin. Se on siis periaatteessa valmis, mutta halusin uudelleenommella (kasin) vuoren sopivammaksi, mihin menisi varmaan enintaan tunti aikaa, mutta mika nyt vaan jai tekematta.. Erittain tyypillista! Laitoin nyt sitten kuvitukseksi tuon vanhoista vaatteista virkkaamani, isomman kassinalun, joka on toki paljon enemman kesken.. Mulla oli vauhti paalla ennen Suomen-matkaa, mutten sen jalkeen ole saanut aloitettua uudestaan, ja sittemmin viskasin materiaalikassinkin roskiin, kun on pakko saada tata tavaramaaraa vahennettya kevaaseen mennessa. Mutta usein siis teen asiat melkein valmiiksi, niin etta niista puuttuu vain joku naurettavan pieni yksityiskohta tms., ja se jaa sitten puuttumaan pysyvasti.

Pisstake art classics =P Carnalway church & cemetery with effects

8. Sain nyt kuitenkin taman jutun viimeisteltya, ehka hiukan synkalla aiheella =D Niin paljon kuin rakastankin varsinkin vanhoja, kauniita hautausmaita, en ikina halua paatya nimeksi kiveen. Minua jotenkin ahdistaa ajatus siita, etta olisin ikuisesti laatikoituna johonkin porttien taakse, kivien alle.. En myoskaan halua tuhkaksi. Olisi ihanaa joskus mummoutuneena tuntea viikatemiehen lahestyvan, niin etta ehtisi menna johonkin korpeen odottelemaan, ja maatua sitten sinne, eika toivottavasti joutua ikina loydetyksi. Voisi vaan maatua ja sulautua osaksi luontoa. Tulisi siina samalla ruokittua metsan elaimia, jne. =D