Netti-Iltalehden TV-osuudessa oli mielestäni outo juttu; Yökötellään yhdessä läskille.
Jutun mukaan liikalihavuudesta kertovaan dokumenttiin ei voi olla muuta motiivia kuin erikoisuuksien tirkistely. En ole tuota nimenomaista dokumenttia nähnyt, mutta katsoin vastikään vastaavan Body Shock -dokumentin, ja olen tuon jutun kirjoittajan kanssa ihan eri mieltä dokumentin mahd. motiiveista.
Jos joku tekee vaikkapa dokumentin syövästä, ja dokumentissa esitellään sitä sairastavia ihmisiä, niin tuskin kukaan syyttäisi dokumenttia erikoisuuksien tirkistelystä, vaikka syöpä olisi saattanut vaikuttaa potilaiden ulkonäköön ja/tai liikkumiskykyyn hyvinkin radikaalisti. Miksi siis syyttää sellaisesta dokumenttia, joka sattuukin kertomaan jostain muusta sairaudesta?
Sairaalloinen liikalihavuus on nykyajan sairaus, ja siitä on ihan aiheellista tehdä dokumentti tai useampia, eikä dokumentista tulisi kovin uskottavaa, ellei siinä tavattaisi yhtään käsiteltävästä sairaudesta kärsivää potilasta.
Varsinkin näin erilaisten syömishäiriöiden aikana on ihan aiheellista valistaa ihmisiä mm. syömishäiriöiden mahdollisista seurauksista yms. Tosin em. dokumentin aihe nyt tuskin on varsinaisesti nimenomaan syömishäiriöihin liittyvä, kun minunkin näkemässäni dokumentissa tosiaan todettiin, että kyseessä on jonkinlainen geeniseikka tms., mutta dokumentin esittelemän potilaan tapauksessa myös nimenomaan laiskuuden ja ahmimisen yhdistelmä oli lopulta johtanut aivan järkyttävään tilanteeseen, jossa potilas melkein kuoli, tukehtumalla oman kehonsa nesteisiin. Hänet kuitenkin kuljetettiin ajoissa sairaalaan, ja dokumentin lopussa hän pystyi jo kävelemään kainalosauvojen avulla, laihduttuaan uskomattoman paljon. Hän odotteli myös ylimääräisen ihon poistoleikkausta, joka veisi painoa alas taas useampia kymmeniä kiloja.
Body Shock -potilaan ylilihavuus oli alkanut jo lapsena, koska hän ei ikinä tuntenut oloaan täydeksi, ja vanhemmat tietty antoivat nälkäiselle lapselleen lisää ruokaa. Ei siihen aikaan tunnettu mitään syömishäiriöitä, joten on aika ymmärrettävää, etteivät vanhemmat tienneet mitä muutakaan tehdä, kun lapsella oli edelleen nälkä. Mielestäni tämä oli potentiaalisesti hyödyllinen tieto nykyajan vanhemmille, joiden lapsella saattaa esiintyä vastaavia oireita. Nykyaikana asiasta tiedetään enemmän, ja hoidon saaminen on helpompaa jo ennenkuin tilanne ehtii liian vaaralliseksi. Näiden dokumenttien pitäisi olla pakollista katsottavaa myös tietyille vanhemmille - esim. olen viimeaikoina lukenut muutamista alle 10-vuotiaista lapsista, jotka ovat jo vaarallisen liikalihavia, ja joiden vanhemmat antavat lapsensa syödä aivan törkeän epäterveellisesti, kun eivät kuulemma henno kieltää herkkuja ja roskaruuan ahmimista. Heille olisi hyvä näyttää, mihin suuntaan lapsensa ovat terveyden kannalta menossa.
Itselleni ei ainakaan tullut Body Shock -dokumenttia katsoessa mieleenkään, että olisin "tirkistelemässä erikoisuuksia" kuin jotain muinaissirkuksen parrakasta naista. Kyllä mielenkiinto oli ihan muissa asioissa.