Sunnuntaiaamuna oli aikainen heratys, kun lahdimme jo 7am viemaan anoppia lentokentalle. Palasimme sielta Dublinin hiljaisen keskustan lapi (=sunnuntaiaamu..), missa ajelimme katsomassa lahempaa niita kaikkia moderneja rakennuksia, joita ollaan aiemmin nahty vain DARTista kasin. Ihan outoa - kuin eri maailma! Mulla on samanlainen fiilis Helsingin Ruoholahden suhteen, koska itse muistan sen alueen paremmin Renlundin yms. halleina, tyhjina kenttina, bensiksena, Lepakkona, jne..

Pysahdyimme hetkeksi nauttimaan aamuauringosta rantaparkkikselle. Daniel aurinkoaivasteli, ja seurasimme mm. autolautan etenemista ja laskeutuvia lentokoneita. (Ajattelin laittaa tahan muutaman kuvan koosteen, mutta olisi mennyt taas niin myohaiseksi, etta sai nyt jaada..)

Sitten ajoimme kotiin, missa lukaisin viikonloppulehdet ja nukahdin sitten olohuoneen nojatuoliin n. puoleksi tunniksi. Herattyani, siirryin jatkamaan unia takapuutarhan nurmikolle, koska aurinko porotti taysilla. Daniel siirtyi myos makuuhuoneesta jatkamaan nokosiaan sinne.

Jonkin ajan kuluttua, aurinko katosi pilvien taakse, ja ehdin juuri korjata nurmikkopeiton sisaan, kun sadekuuro iski, ja eteni myos raekuuroksi! :O Aurinko ei tuntunut tulevan uudelleen esiin, joten paatimme lahtea sadeajelulle.

Suuntasimme vuorille, ja matkan varrella ehti olla sadetta ja aurinkoa. Menimme Lough Tay'n ohitse Sally Gapille, josta kaannyimme sitten vasemmalle (vasyttaa niin, etta menee mielessa jo Glenit sekaisin..), ja ajoimme sinne vesiputoukselle, missa taisimme viimeksi kayda talvella, kun palasimme kotiin samaa vuoristotieta pitkin, joka oli silloin aika luminen.. Sitten ajoimme Clara Lara'n huvipuiston ohi, ja pysahdyimme yhden ihanan vanhan sillan ja pikkukirkon vierustalla, mista jatkoimme viela pikkuteita pitkin eteenpain, kunnes paadyimme taas isommalle tielle, ja osin samoille reiteille missa ajelimme eilenkin. Lopulta palasimme kotia kohti, hakien Newtownmountkennedyn Mario'silta snack boxit, jotka kavimme popsimassa laheisen luontokavelyreitin pienella parkkipaikalla. Sitten palasimme kotiin.

Anoppi ja sisarensa ilmeisesti ehtivat seka lennolle etta laivalle ajoissa, kun kukaan ei ole soitellut. Itse toivon huomiseksi aurinkoista (tai ainakin jokseenkin kuivaa) ilmaa, jos saisi vaikka tehtya takapuutarhalle jotain.