060411peasoup.jpgTuossa ihan törkeän huonotasoisessa kuvassa, Oimouttahere popsii hernekeittoa.. Sain siis eilen taas ns. selviytymispaketin vanhemmiltani, eli Reissumies-ruisleipää, Fazerin suklaata, yms.. Mukana oli pitkästä aikaa purkki hernekeittoa. Koska minä ahmin eilen innolla ruisleipää ja perheen diabeetikko (siis Daniel) popsi donitseja ja hedelmäkakkua, emme itse asiassa muistaneet syödä mitään ns. oikeaa ruokaa - äärimmäisen harvinainen tapaus, meillä! Aamukahden tienoilla alkoi olla hiukan nälkä, ja itse olisin innostunut vaikka riisistä ja suomalaisesta lohisäilykkeestä. Daniel kuitenkin popsi lisää kakkua, eli en viitsinyt korkata lohipurkkia, vaan jätin sen sellaiseen ajankohtaan, että Danielkin onnistuu maistamaan. Hän ei ole pahemmin hernekeiton ystävä, joten päätin tehdä itselleni kello kahden hernekeittoaamiaisen.
Heti kun napsautin purkin auki, kaksi innokasta kissaa ilmestyi kuin tyhjästä - tuli vahvasti mieleen eka kissani Charlotta, joka ei niin syvässä unessa koskaan ollutkaan, etteikö olisi kuullut vaikka asunnon toisesta päädystä purkin avaamisesta syntyvää napsahdusta, ja saapunut innokkaasti jakamaan saalista. Lämmitin sitten hernekeittoa maidon kanssa.. (Oma hernekeittotyylini on siis korvata vesi maidolla, ja kuumennan keittoa vain sen verran, että se on just sopivan syöntilämpöistä - etoisi varmaan monia..) Kissat odottivat nelisormimangustimaisesti keittiön työtasoon nojaten, ja tarjoilin molemmille pienen hernekeittolätäkön pieniltä lautasilta. Litkivät innokkaasti keittonsa, ja tarjoilin molemmille vielä edellistä isomman lätäkön, ennenkuin pääsin lopulta itse syömään. Hetkeä myöhemmin, Oimouttahere ilmestyi nojaamaan reiteeni ja katsomaan huolestuneesti, olisiko keittoa vielä jäljellä! Annoin pojalle sitten lisää keittoa - Thatsit putsasi jo tyytyväisenä itseään olohuoneessa. Pistääköhän hernekeitto kissat piereksimään? (Ei tule mieleen kovin montaa pahempaa hajua..)