Hautajaismatkalla Suomessa - 03 - Stello vuodattaa 8-)

Hautajaismatkalla Suomessa

Keskiviikko 6.8.2008

Aloin heti seuraavana päivänä hoitaa hautajaisjärjestelyjä. Hautaustoimistosta olivat ystävällisesti jo soittaneet mulle Irlantiin, vastaukseksi lähettämääni emailiin. Menin käymään paikan päällä, ja valitsin arkun yms. Tiukalla budjetilla piti valita halvin arkku, josta ei ollut valintahetkellä mallikappaletta, mutta kun sitten lopulta näin sen, totesin että se oli myös kaunein! Vainaja oli vielä Honkaharjun sairaalassa, ja sattumalta pääsinkin melkein saman tien siirtämään isää Tainionkosken hautausmaan kappeliin. Tavallaan hyvä niin, koska olisin ehkä stressannut asiaa enemmän, jos asia olisi sovittu vaikka seuraavaksi päiväksi tms..

Kun isää puettiin ja siirrettiin arkkuun, kävin hakemassa osastolta 3 hänen tavaransa. Hoitaja, jonka kanssa asioin, oli juuri palannut lomilta, eikä siten ollut hoitanut isääni, mutta hän halasi osanottonsa, mikä oli mielestäni tosi paljon kauniimpi ja lämpimämpi ele kuin vaikkapa arkinen kättely.

Palasin sitten kellarikerrokseen odottelemaan, että pääsisin katsomaan isää viimeistä kertaa. Kuvassa valoa tunnelin päässä...

Tässä odottelin, ja tuota käytävää pitkin sitten hiukan myöhemmin saatoin isän ulkona odottavaan autoon, ja vielä sinne hautausmaan kappeliin..

Odottelua..

Isän lompakko, avaimet, puhelin, ja kirjekuori, jossa papereita.. Tuntui jotenkin väärältä kantaa toisen henk.koht. omaisuutta, enkä muistaakseni voinut vielä samana päivänä edes katsoa lompakkoon sisälle. Puhelinta lukuunottamatta, nuo tavarat ovat edelleen (nyt syyskuun puolivälissä) samassa pussissa ja kirjekuoressa. Puhelimen otin kuitenkin käytännön syistä käyttööni - oli nimittäin kaikille helpompaa ja halvempaa, kun minulla oli suomalainen numero..

Kun sitten menin katsomaan isää, näin jo heti kappelin ovelta, että tutut piirteet olivat kadonneet - isä oli siis siinä vaiheessa ollut reilun viikon kuolleena. Samalla oli myös tunnetasolla selvää, ettei isä ollut enää ns. paikalla, vaan ainoastaan se kuori, tai 'maallinen tomumaja', minkä hän oli jättänyt jälkeensä. Oma oloni helpottui, kun tunsin että isä oli vapautunut sairaudesta, kivusta ja väsymyksestä. Ei tuntunut siltä, että isä suljettaisiin arkkuun ja haudattaisiin (myöhemmin) maan alle, vaan tulevista hautajaisista tuli symbolisemmat jäähyväiset.

Nostin lakanan reunaa ja asetin sen viimeisen yhteiskuvamme sekä pienen hopearistin isän sydämen lähelle, ja laskin sitten lakanan takaisin paikalleen. Sen jälkeen odottelin taas käytävällä, kun arkku suljettiin ja saattomatka hautausmaan kappeliin alkoi.

Siirryin keskiviikkona T:n luota Hm:n luokse, missä pääsin taas käyttämään nettiä - huomattava apu asioiden hoidossa! Hm:n pojista (=heenot meehet) oli lisäksi paljon iloa, mikä helpotti oloa, kun matkan teema oli muuten surullinen.

Katselin maisemia parvekkeelta..

Näkymät Venäjälle asti =D

Mun on aina pakko räpsiä maisemakuvia, kun pääsee johonkin korkealle..

Nämä undulaatit olivat muuttaneet taloon vasta päivää aiemmin.

Käytiin leikkimässä poikien kanssa ulkona - tai pojat leikkivät keskenään, me katsottiin vierestä ja mä räpsin kuvia (jotka muuten postitan netissä Hm:n luvalla).