Thatsit liittyi Oimon ja Gingan seuraan, aiemmin illalla..

Hänen hidas alamäkensä alkoi viime vuonna sattuneesta selkävammasta.. Siitä seuranneet jalkahaavat veivät monta kuukautta parantua, ja lopulta olikin ironista, että ne haavat paranivat niin hyvin, ettei sellaisia olisi voinut arvata olleenkaan..

Mutta kävely muuttui aina vaan huonommaksi, ja lopulta hän ei oikein löytänyt mukavaa lepoasentoa, ja nautti elämästä vain hetkittäin puutarhassa, kun sattui aurinkoinen (tai edes kuiva) päivä.

Olen kiitollinen, että hänen viimeinen päivänsä oli aurinkoinen, ja hän sai viettää sen puutarhassa, missä oli onnellisimmillaan.

Hän sai myös syödä niin paljon kanaa kuin halusi, ja runsaasti spray-kermavaahtoa, joka oli muuten harvinaista herkkua..

Thatsit ei oikein ikinä sietänyt sitä, että hänet otettiin syliin - hän rakasti rapsutteluja ja haleja, mutta HÄN valitsi sopivan hetken, ja sitten jonkin ajan kuluttua sai tarpeekseen hellimisestä, ja osasi tehdä asian erittäin selväksi..

Jonkin aikaa ennenkuin eläinlekuri saapui, Thatsit antoi minun ottaa hänet syliin ja pidellä oikein pitkään.. Se oli kaunista..

Thatsit on haudattu veljensä, Oimouttaheren, viereen, ja lähelle puutarhakissa Gingaa..

Kirjoitin hänelle kirjeen, annoin hiukan hiuksiani mukaan ja otin itselleni hiukan hänen turkkiaan (kissahautajaisrituaalini..), ja hautasin hänet Mama-nuken kanssa, eli se nukke minkä tein itsestäni joitakin vuosia sitten.. Nyt hän halaa Mamaa ikuisesti.. Käärin hänet kahteen tyynyliinaan, joista toisessa lukee LOVE..

Minusta on kaunista, että Thatsit ja Oimo saavat levätä yhdessä - he olivat samasta pentueesta..