Laitan nyt kuvitukseksi alkuillasta puhelimella räpsäisemäni kalapilven, millä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa..

Piti siis eilen mennä castingiin Dubliniin, mutta uk♥:lla olisi ollut enemmän aikaa tänään, joten siirsimme reissun lauantain puolelle, kun casting oli kaksipäiväinen.

Vaan lauantaista tuli sitten oikea vitutuslauantai..

Hänen oli tarkoitus lähteä ajelemaan tänne päin aamun tai aamupäivän aikana, mutta hyvä kaverinsa oli tullut yllätysvisiitille purkamaan huoliaan, joten tilanne oli sellainen ettei kaverille tietty voinut sanoa, että painu vittuun ongelmiesi kanssa, kun tässä on muuta menoa.. Hän pääsi lähtemään vasta kahden jälkeen iltapäivällä, ajomatkaa tänne pari tuntia, sitten reilut puoli tuntia DARTissa Dubliniin, castingiin ainakin reilut puoli tuntia (tai tuntikin, laskien kävelymatkat mukaan), toiset puoli tuntia ja risat DARTissa takaisin Bray'hin, ja iltaseitsemältä olisi pitänyt olla jo ihan toisella puolella maata, joukkueen punnituksessa huomista kisaa varten. Kehotin siis kääntymään takaisin kotiin, kun hän ei mitenkään olisi ehtinyt, vaikka olisi ajanut suoraan Dubliniin - ja kys. paikassa pysäköinti olisi myös maksanut maltaita..

En sitten siinä vaiheessa iltapäivää viitsinyt enää itsekään lähteä Dubliniin - jos olisin tiennyt meneväni omin päin, olisin mielummin hoitanut asian aamulla, tai eilen.. Sovittiin että laittaisin meidän molempien tiedot casting-ihmisille emailitse, ja toivottavasti se riittää. Olisi kyllä just sellainen sarja, mistä himottaisi saada hiukan extra-keikkaa.. Klassisia (viktoriaanisia) kauhuhahmoja isolla amerikkalaisbudjetilla..

No.. Nysväsin sitten joskus neljän jälkeen sen em. emailin parissa, editoiden kuvat sopivaan kokoon, haalien molempien profiili-, koko-, ja yhteystiedot, kokemuslistan, yms.. kun Nosferatu vastasi alakerrassa puhelimeen, ja kailotti hetken kuluttua minua puhelimeen - kuulemma J (toinen poikansa) haluaisi puhua mulle. Vitutti tikkaissa, kun J tietää mun kännykkänumeroni, jos on asiaa..

Mutta ei siellä ollutkaan J, vaan D. Jee, Nosferatu ei erota poikiaan puhelimessa..

D oli - uskomatonta kyllä - tullut laittaneeksi vahingossa dieseliä pärrän tankkiin, ja mun piti lähteä viemään bensakanisteria toiselle puolen kaupunkia. Ihan kiva - ei mulla ollutkaan mitään parempaa tekemistä, prkl..

Kävin pikaisesti vessassa, ja kiiruhdin sitten sinne bensikselle, bensakanisteri mukanani. Kiitokseksi avusta, D alkoi saman tien valittaa että mulla oli mennyt liian kauan saapua paikalle (koska maailman kaikkien ihmistenhän kuuluisi olla 24/7-valmiudessa auttaa HETI, kun hänen narsistinen mataluutensa sattuu haluamaan jotain..). Lisäksi, mulla oli vääränlainen ilme (koska ihmistenhän pitäisi hehkua onnesta, kun saavat auttaa hänen narsistista mataluuttaan), ja teinkin kaiken väärin - siinäkin tapauksessa, ettei hän ollut maininnut tarvitsevansa työkaluja, joita mulla ei olisi ollut mukana, ellei itselläni olisi autossa työkalulaatikkoa, jota olen varustellut sen mukaan kun on varaa, ja että uhrasin sen itse työkalulaatikon, että hänen narsistisella mataluudellaan olisi joku purkki minne kaataa sitä dieseliä sieltä pärrän tankista..

Mun mielestäni, yksi maailman iljettävimpiä ihmislajeja on sellainen itsekeskeinen paska, joka odottaa itsestäänselvyytenä saavansa aina ja heti ihan kaiken mitä haluaa, riippumatta siitä mitä hankaluuksia siitä aiheutuu toisille, ja sitten kun toiset auttavat, niin se saatanan paska vielä kehtaa haukkua ja valittaa kiitokseksi.

Sai sitten vaihdettua bensat tankkiin, ja pärrä toimi taas normaalisti. Mua ei suoraan sanoen olisi harmittanut ollenkaan, vaikka se vitun pärrä olisi räjähtänyt johonkin syrjätielle ja viskannut D:n johonkin maata kiertävälle radalle. Lähinnä toivoin, että olisin kuitenkin mennyt sinne Dubliniin, niin olisi saanut hoitaa diesel-mokansa ihan omin avuin..

Sää oli aurinkoinen ja nihkeä, ja mietin josko olisin saman tien mennyt ajelulle, mutta ei vaan huvittanut, ja halusin saada sen casting-emailinkin hoidettua, joten palasin kotiin.

Kotona sitten Thatsit oli jossain vaiheessa taas mouruamistuulella - olisi kai halunnut ullakolle, muttei ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa kiivetäkseen tikkaita, eikä toisaalta anna auttaakaan.. Oli kyllä ratketa hermot sitä mouruamista kuunnellessa, mutta onneksi D sitten päästi jossain vaiheessa Thatsitin luolaansa, niin mouruaminen loppui ainakin toistaiseksi. Pitää pyytää taas eläinlekuri tarkistamaan tilannetta, josko Thatsit pitäisi laittaa uudestaan lääkitykselle..

Jos tästä nyt jotain positiivista hakee, niin säästyipä ne casting-reissua varten olevat rahat (joita ei tosiaan ole paljoa, mutta hiukan lisää ensi viikon budjettiin..), kun ajateltiin vielä ensi viikolla tehdä joku päiväseikkailu Maarian kanssa. Törsäsin kyllä eilen illalla tilauspizzaan (jonka tosin maksoin kortilla, eli ne rahat pitää säästää takaisin pankkiin..), ja nyt on vielä yksi omatekoinen pakasteateria jäljellä, sekä pari pakastettua sämpylää.. Huomenna sunnuntaikana, ja maanantaina tuleekin toivottavasti paketti Suomesta, jota odottelin jo perjantaina - ruisleipää.. Että ensi viikolla tuskin tarvitsee ostaa ainakaan leipää..

Lauantaita olisi vielä kolme tuntia jäljellä, että jotain ehtisi vielä menemään päin vittua..