Oimo ei enää viime yönä pystynyt ottamaan tarpeeksi mukavaa asentoa, saadakseen nukuttua, joten päätimme kutsua eläinlääkärin heti aamusta..

Oimo nukutettiin kotona. Minä pitelin häntä ja kuiskailin hänelle, kun hän nukahti viimeistä kertaa, ja niin surullista kuin se olikin, se oli samalla valtava helpotus Oimolle, päästä pois kivuista, epämukavuudesta ja väsymyksestä, sekä minulle, kun tunsin Oimon viimeinkin menevän aivan rennoksi..

    

Oimo oli meidän "Batman" (valppaiden korviensa takia), joten annoin hänelle mukaan Italiasta ostamani virkatun Batman-sorminuken, pitkän kirjeen, ja tukun hiuksiani - hän yritti aina syödä hiuksiani, ihan pennusta asti.. Leikkasin itselleni hiukan hänen turkkiaan, valkoisesta, tummanharmaasta, ja vaaleanruskeasta kohtaa..



D:n kaivaessa hautaa sateisessa takapuutarhassa, minä putsasin Oimon kasvot (hän ei antanut auttaa viikonlopun aikana, kun taisi olla jo niin kosketusherkkä), kiedoin hänet kahteen pehmeään tyynyliinaan (kirjettä ja Batmania halaten), ja pidin häntä vielä viimeistä kertaa sylissä..



Hänet on haudattu punaisen fuksiankukan alle, Jenin kasvin lähelle..

Haluan istuttaa jotain kauniita kukkia hänen haudalleen..