Nyt on takapuutarhassa pari kissalaatikkoa Gingalle ja muille ulkokissoille. Community Cats Network tekee kys. laatikoita styroksikalalaatikoista, tekemalla laatikon etuosaan kissan mentavan oviaukon, ja teippaamalla laatikon paalle jatesakin saasuojaksi. Hinta on €8/laatikko, tai €15/kaksi laatikkoa. Tuollaisenhan voisi helposti tehda itsekin, mutta kalalaatikoita voi nakojaan ostaa vain isoissa erissa, etta ei kannata, jos tarvitsee vain pari.
Yksi CCN:n vapaaehtoisista oli tulossa viikonlopuksi Corkista Dubliniin, joten sovittiin etta hakisin hanen hotelliltaan ne haluamani kaksi kissaboksia, ja maksaisin ne samalla hanelle. Sain sunnuntaiaamuksi tietyn tunnin, jonka aikana voisin hakea boksit, ja ajattelin lahtea DARTilla, kun ajatus Dublinin keskustassa ajamisesta ei vaikuttanut houkuttelevalta. D sanoi sitten kuitenkin antavansa kyydin, ja sovittiin etta pyrittaisiin olemaan perilla n. 10:30 aamulla.
L (joka siis toi ne boksit Corkista) kysyi aiemmin aamulla tekstarilla, moneltako olisin tulossa, ja vastasin etta n. 10:30. Sanoin viela laittavani tekstarin, kun olisimme melkein perilla. Lopulta oltiin n. kymmenen minuuttia myohassa, kun juututtiin matkalla muutaman mummoautoilijan taakse, mutta ilmoitin siitakin matkan varrelta, ja laitoin viela sen viimeisen tekstarin, kun oltiin jo ihan lahella hotellia. Oltiin sovittu, etta nahdaan hotellin edustalla, joten odotin vaan nappaavani laatikot, antavani hanelle rahat, ja hyppaavani takaisin autoon. Mutta ei..
Hotellin edusta oli parkkeerattu tayteen, eika siina ollut mitaan paikkaa mihin pysahtya autolla kuin pariksi sekunniksi, etta saatoin hypata autosta pois. Kehotin D:ia ajamaan korttelin ympari, ja odotin voivani hypata laatikoiden kera kyytiin, kun han ehtisi samalle kohdalle uudelleen. Mutta ei..
Rimpaisin saman tien L:lle, ja sanoin olevani nyt hotellin edustalla. Han sanoi juuri lopettelevansa aamiaista, ja tulisi kuulemma pikaisesti ulos. No ei siina pitkaan mennytkaan, mutta hanella ei ollut niita laatikoita mukanaan.. Ajattelin, etta ehka ne ovat hanen huoneessaan, mutta han sanoikin, etta ne ovat hanen autossaan, joka on parkkeerattu laheisen rakennuksen parkkihalliin.. Siina vaiheessa D ehti paikalle, ja jouduin lahettamaan hanet hiukan pidemmalle kierrokselle, sanoen etta soittaisin kun saan ne laatikot.. D vaikutti (ymmarrettavasti) aika vittuuntuneelta, mutta ei siina muutakaan vaihtoehtoa ollut.
Itsekin olin aika vittuuntunut, kun mietin etta L tiesi tarkkaan monelta olimme tulossa, ja tarkoitus oli nimenomaan noutaa ne laatikot - olisi siis ollut aika loogista, etta han olisi hakenut ne boksit valmiiksi, niin etta olisi voinut vain pikaisesti antaa ne mulle ja napata maksun, joka mulla oli jo valmiiksi kadessa. (Kaiken lisaksi, han oli itse tullut autolla sinne, joten olisi voinut huomioida miten mahdotonta hotellin edustalle oli pysahtya, mutta Irlannissa varsinkin naisautoilijat vaikuttavat olevan taysin kyvyttomia moiseen huomiointiin..)
Lahdimme sitten kohti parkkihallia, ja olisin nyt edes toivonut, etta kavelisimme reipasta tahtia, yrittaen ehtia mahd. pian takaisin, kun D kierteli korttelia autolla (Dublinin keskustaa tuntevat tietavat, etta suurin osa kaduista on yksisuuntaisia, ja lisaksi siella on myos satunnaisia katutoita yms., joiden takia katuja tai niiden osia on toisinaan suljettu liikenteelta).. Mutta ei.. L oli kylla kuin sarjakuvien stereotyyppi kissatadista, ja se kavelykin oli sellaista hidasta hissuttelua - olin itse asiassa positiivisesti yllattynyt, etta han muisti mihin kerrokseen oli pysakoinyt autonsa. (Ei siis missaan nimessa mitaan kys. ihmista vastaan, mutta hanelta puuttui kylla taysin looginen jarjestelykyky..)
Onneksi Leinster House'n edustalla oli sopiva kolo pysahtya hetkeksi, etta paasin laatikoiden kera autoon, kun olin rimpaissut D:lle ja maininnut mihin pysahtya. Olin todella helpottunut, etten ollut lahtenyt itse ajamaan, kun olisin joutunut vain kaantymaan ja palaamaan kotiin ilman laatikoita. Toki sinne parkkihalliin olisi voinut kayda pysakoimassa, mutta en todellakaan olisi maksanut muutamaa euroa ylimaaraista vain sen takia, ettei L ollut vaivautunut hakemaan niita bokseja valmiiksi. Eika mulle edes jaanyt rahaa sen jalkeen, kun olin maksanut ne kissaboksit, etta olisi ollut varaa maksaa hetken pysakoinnista.
Laitoin yhden boksin puutarhapoydan alle, missa Ginga joskus nukkuu, toivoen hanen loytavan suojaisan laatikon.. Vanha matonpala tarjoaa lisasuojaa, jos sattuu satamaan sellaisessa suunnassa, mika ripottelisi laatikon oviaukosta sisaan..
Pitaa etsia jotain tukea laatikon alle, etta se istuu tukevammin ja suorana..
Ripottelin Whiskas-herkkupaloja laatikkoon ja sen edustalle, ja annoin Gingalle ruokaa laatikon edustalla, josko han loytaisi laatikkoon asti.. Han on melkein sokea, joten menee enimmakseen aanten ja tuoksujen perusteella nykyisin..
Toinen laatikko on puun alla, enka ole ollenkaan tyytyvainen sen sijaintiin, kun siina alla on parraromua yms., niin etta loota on ihan vinossa.. Kaikkein mieluiten laittaisin sen matalan aidan takana olevan risupinon paalle, koska ollaan vuosien mittaan heitetty sinne aidan taakse leikattua nurtsijatetta, pensasaidan silppua, yms., joten siella on kompostintapainen, ja se muodostaa lampoa - olisi siis hyva alusta kissalaatikolle.. Huonona puolena kuitenkin se, etta toisinaan jotkut murtovaraskokelaat yrittavat kiiveta korkean aidan yli takapuutarhoihin (ja kiipeavatkin), ja vituttaisi ihan taysilla jos joku heista talloisi kissalaatikon rikki. Haluaisin vastineeksi kys. ihmisen raajan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.