Parked vanMietin tassa mukavia istuimia, yms., ja totesin, etten ole ikina elamassani asunut missaan, missa olisi mukava sohva. Lapsuuden kodin sohva ja nojatuolit olivat OK (ja tyynyista sai fantastisia linnakkeita), mutta niissa oli korkeahkot puiset kasinojat, eli ei mitaan lohoilysohvia.. Myohemmin ne vaihtuivat Biedermeier-sohvaryhmaan, missa nyt ei todellakaan voinut edes ajatella mitaan mukavaa asentoa.

Ekassa omassa kodissa oli osittain mukava futon-sohva, mutta sen kasinojat olivat kaarevat ja metalliset, eli taaskaan ei voinut kovin mukavasti lohoilla ja katsoa telkkaria tms. Muuten kylla pidin siita sohvasta tosi paljon. Galwayn kodissa sohva oli kahdenistuttava, ja mukavahko ainoastaan, jos siina istui yksin ja keskella sohvaa. Muussa tapauksessa nimittain valui siihen sohvan keskikohtaan, ja varsinkin kahden ihmisen istuessa kys. sohvalla, molemmille tuli pikaskolioosi..

Taalla Bray'ssa oleva sohvaryhma oli Nosferatun saama haalahja, joskus 50-luvulla. Se on aivan torkean ruma ja epamukava, ja jos Nosferatulla olisi edes puolikas aivosolu, tai hitunen hyvaa sisustusmakua, han olisi heittanyt sen sohvaryhman pellolle jo 50-luvulla, mutta ei.. Nyt siina on kaiken lisaksi susirumat irtopaalliset..

Teinina mun omassa huoneessani oli sentaan vaarilta perimani nojatuoli, joka oli todella mukava. Se on kylla edelleen olemassa, mutta tietty Helsingissa. Periaatteessa en siis ole sitten teinivuosieni voinut istua kotona mukavasti. Totesinkin, etta nykyisin oikeastaan ainoa paikka missa voin istua mukavasti ja rentoutua, on u.k:n auto (kuvassa)! D:n autossa en ole pahemmin istunut enaa aikoihin, kun en vaan jaksa sita jatkuvaa liikenneraivoamista ja nillitysta, eika kiinnosta muutenkaan. Ajotunneilla taas pitaa itse keskittya, niin ettei voi puhua rennosta istuskelusta. Mutta u.k:n autossa on mukavaa, rauhallista, ja muutenkin euforista. Kotona istun (ja nukun) aina (ullakon) lattialla.

Lisaksi pohdin elaman mukavia sankyja. Lapsuuden sanky oli ihan mukava - sellainen laatikkomallinen ja jatkettava. Tormasin sellaisen kuvaan vastikaan jossain 70-luvun FB-ryhmassa tai blogissa. Teinina olin hiukan liian pitka sankyyni, niin etta kantapaat kolisivat usein ikavasti matalaan puupaatyyn. Toolon kodissa ei ollut sankya ollenkaan, vaan patjat parvella - ei kovin mukavaa sekaan, ja lakanoiden vaihto oli rasittava operaatio. Galwayssa oli jopa kaksi mukavaa parisankya - bliss! Sen jalkeen mulla ei ole sankya ollutkaan - eika patjaa.

Yksi seuraavan kodin tarkeista kriteereista tulee olemaan sisustus - haluan mukavan sangyn ja mukavan sohvan. Tietty jos nyt loytyy joku tavattoman hyva diili, missa on sopivat tyoskentelytilat ja muutenkin kaikki ns. taydellista, niin siina tapauksessa voin joustaa sen sohvan ja sangyn kohdalla (ja hommata jossain vaiheessa paremmat), mutta muuten ovat kylla tarkeyslistan karjessa. Ei nyt kuitenkaan ihan ajankohtaista viela, kun en voi saada taytta ajokorttia kuin aikaisintaan lokakuun lopulla (prkl..), ja tarvitsen siis sen ennenkuin paasen edes katsomaan paikkoja. On nimittain tuota valimatkaa aika runsaasti..