Taman vuoden puolella on riittanyt stressia, ja enimmakseen siita johtuvaa ruokahaluvuoristorataa - valilla ei tuntuisi menevan mikaan alas, valilla vain tietyt muonat, ja toisinaan sitten normaalimpaa oloa. Eilen katosi taas ruokahalu, mutta onnistuin pakkosyottamaan itselleni pari Weetabixia ja myohemmin pari kanavoikkoa (olisi ollut kanaa uuniperunoilla ja -vihanneksilla, mika on normaalisti yksi suosikkiruokiani..). Tanaan meni aamupalaksi vain yksi Weetabix. Sitten lahdin pankkiin, mutta jain heti naapurin kohdalla suustani kiinni, kun E oli kaymassa vanhempiensa luona, 15-kuukautinen tyttarensa mukanaan. Pikku-E oli aivan isansa nakoinen! Lapsen aiti on ita-eurooppalainen, ja heilla pain kuulemma harrastetaan korviksien laittamista heti pienena. E:n italialainen aiti (siis naapurimme) tiedusteli multa puolikauhuissaan, mita ajattelin asiasta - yritin sitten vastata diplomaattisesti, etta mulla on paljon sri lankalaisia ja intialaisia tuttuja, eli olen sikali tottunut asiaan, mutten ehka itse laittaisi noin pienelle.. M pyoritteli paataan ja sanoi ihmetelleensa asiaa, muttei kuulemma halua sanoa mitaan.. Vaan eipa niista korviksista nakynyt olevan lapselle mitaan haittaakaan.

Etenin sitten lopulta sinne pankkiin asti, ja sain maksettua viimeiset Suomen-laskut, jee! Paluumatkalla poikkesin Dunnesiin ja ostin paljon valmiskeittoa, seka jogurtteja, kun mikaan pureskelua vaativa ruoka ei houkutellut, vaan lahinna aiheutti huonoa oloa jo ajatustasolla. Kotona vedin varmaan tunnin yhta vaniljajogurttia.

Myohemmin puhuin puolitoista tuntia universumin keskipisteen kanssa puhelimessa, ja sen jalkeen ruokahalu palasi taas maagisesti. Han on maailman paras stressinpoistaja, ja toisinaan myos sen lahde, joskin tahattomasti. Ei tassa vielakaan mitaan taysia aterioita vedeta, mutta soin sentaan bagelin ja raparperijogurtin, ja join teeta. Toin dipinjamankin ullakolle, josko kykenisin popsimaan perunalastuja ennenkuin se dippi happanee. Varmaan eka kerta ikina, etta talossa sailyy Pringles-purkki avaamattomana parin paivan ajan :o

Tarkistin eilen extra-saitilla olevia tietojani, ja siina vyotaroa mitatessa havaitsin, etta se oli kaksi kokoa pienempi kuin viimeksi paivittaessani profiilia, mika oli kuitenkin taman vuoden puolella. Ilmankos farkut ovat pudota jalasta. Vaikka mulla riittaa ylipainoa, niin en itse asiassa haluaisi laihtua, koska viihdyn suunnilleen tassa koossa - tai ehka siis hiukan isompana, ettei farkut holsky.

Voi kun tekisi vaikka mieli suklaata, tms..