Camelot - village in episode #1 - on location @ Kilruddery

Vaikka olo oli kohentunut viikonlopusta hurjasti, tauti oli silti viela tanaan (ts. eilen) siina vaiheessa, etta vahan hirvitti miten illan ulkokuvaukset sujuisivat.. Ei mua sinansa niin stressannut, etta olisi kurja tai vasynyt olo, tai joutuisi niistamaan jatkuvasti, mutta jos yskittaisi kovasti, eika pystyisi pitamaan yskanpuuskia kurissa..
Paiva alkoi vasta kahdelta, joten Daniel kuskasi mut studioille. Valmistauduttiin siella (sain asuuni uuden, kevyemman viitan, mika huolestutti vahan, kun just talla kertaa sille aiemmalle torkypainavalle "ruskealle lampaalle" olisi ollut kayttoa, taudin takia.. myos hiukset laitettiin taas letille, enka onneksi saanut melkein ollenkaan tekolikaa, jee!)
Talla kertaa oli yllattavan monta ensikertalaista paikalla. Meita taisi kaikkiaan olla vain n. 40. Harmitti kun paras juttuseurani ei ollut paikalla, mutta han viskasi myohemmin illalla tekstarin, mika piristi.
Olin kotoa lahtiessa napannut kolme Hallowe'en-jamatikkaria mukaan (=yhden jokaista hedelmamakua), ja huomasin etta ne toimivat yskantorjujina! =D Siis paljon tehokkaampia kuin oikeat yskanpastillit. Yritan muistaa taman, jos joskus tarvitsee torjua kohaa..
Vasta neljan jalkeen lahdettiin bussilla kohti Kilrudderya, missa paastiinkin heti aluksi syomaan! :O Popsin ihanaa uunilohta chipsien ja vihreiden papujen kera, ja jalkkariksi oli siina vaiheessa vain yksi vaihtoehto: sitruunajuustokakku. Soin siita vain sen sitruunajuusto-osan, joka oli ihanan kuohkea =)
Kun oltiin syoty, olikin jo pimeaa, ja siirryttiin bussilla lahemmas kuvauspaikkaa. Se oli hilpea "kummitusajelu", kun bussissa ei ollut ajovaloja lukuunottamatta mitaan muita valoja (paitsi satunnainen kannykan valo), eika kukaan pystynyt seuraamaan ajettua reittia =D
Lopuksi ulostauduttiin bussista (heh, bussituubaa) ja kaveltiin mudassa ja matanevissa syyslehdissa fantasiamaailmaan.. :O Siis naista huonoista kannykkarapsyista saa tosi minimaalisen kuvan siita millaista kuvauspaikalla oli, mutta se oli ehdottomasti yksi parhaita kokemuksiani ikina!

Camelot - village in episode #1 - on location @ Kilruddery Camelot - village in episode #1 - on location @ Kilruddery

Metsaan oli rakennettu taianomainen kulissikyla (en saanut kuvia kylan keskustasta, kun tuossa rapsyvaiheessa odottelimme toisessa paadyssa, kun kuvasivat viimeista kohtausta, jossa meita ei nakynyt), ja kirkkaat lamput valaisivat puita, keskella muuten taysin pimeaa metsaa, ja savua tuli seka nuotioista etta savupulloista..

Camelot - village in episode #1 - on location @ Kilruddery Camelot - village in episode #1 - on location @ Kilruddery

Kylan keskella oleva "tie" oli nilkkasyvyista mutaa;

Camelot - village in episode #1 - on location @ Kilruddery

Ihme, ettei kukaan liukastunut mudassa ja kaatunut!
Yhden hokkelin katolla olevat korit muistuttivat mielestani siiliperhetta;

Camelot - village in episode #1 - on location @ Kilruddery

Tama kohtaus tulee sarjan ekaan jaksoon. Kohtauksessa me ollaan kylalaisia istumassa iltaa, kun kolme vierasta ratsumiesta saapuu kylaan. Ratsumiehet ovat siis Merlin (ooh, J. Fiennes.. laah..), Kuningas Arthur ja kolmas heppu, mutta me emme tieda keta he ovat, joten olemme varuillamme.. Vuorosanoja vaihdetaan vasta kohtauksen lopulla - Merlin hyppaa hevosensa selasta ja kay ilmi, etta han tuntee kylan puhemiehen (josta en tieda sen enempaa).
Ma istuin nuotion aarella siina kohtaa, missa aikanaan vaihtavat ne vuorosanansa. Meita oli notskin aarella ns. kaksi pariskuntaa, ja ratsumiesten lahestyessa, nousemme ylos ja menemme lahemmas tieta seuraamaan mita tapahtuu. Siita tehtiin kaksi versiota, joista toisessa mun mieheni (lol) liittyy vastaanottokomiteaan (joka on siis tarvittaessa valmis puolustamaan kylaa), ja me muut vaan seisomme ja katsomme tapahtumia.. Toinen on muuten sama, mutta "mieheni" liittyessa potentiaalisiin puolustusvoimiin, toinen pariskunta juoksee muka omaan taloonsa (=metsaan), ja nuotiolle juokseva tiedustelija viittoo mut juoksemaan kanssaan laheiseen taloon (=piiloon talon nurkan taakse, kun siina nyt ei sattunut olemaan ovea). Tauoilla juteltiin "mieheni" kanssa mm. musiikista, eika han meinannut uskoa, etten pahemmin valita metallista, vaikka olen Suomesta =D Han oli siis metallimiehia.
Vaikka olin aiemmin huolestunut ohuemmasta viitasta, nuotion aarella istuessa oli lopulta tosi lamminta, ja valilla piti tauoilla oikein leyhytella viittaa, kun siina tuli jo kuuma! Mulla ei myoskaan ollut aiempaa kokemusta kunnon leirinuotion ymparilla istuskelusta, joten tuli nyt samalla koettua sekin =) Siis toki olen kokenut mokkigrillaamista yms., mutta en ollut koskaan ennen istunut keskella metsaa nuotion aarella.
Taianomaisuuteen tuli oma levitaatiolisansa runsaasta Merlin-kuolaamisesta (siis han ei kuolannut, vaan me extra-naiset hanta, haha..). Itse asiassa paras ja yllattavin hetki moiseen tuli teetauolla. Yllattava siksi, etta en olisi kuvitellut Merlinin hakevan teeta (tai kahvia - en jostain syysta kiinnittanyt huomiota kuppiin..) styroksikuppiin samalta itsepalvelupoydalta kuin extrat ja kaikki muutkin :o OMG, onko han ihan tavallinen ihminen?!? =D LOL..
Yllattaen, paasimme palaamaan studioille jo kymmenelta, eli aikataulussa pysyen! Sekin oli kylla seikkailu.. Ensin piti rampia siella mudassa takaisin bussille, ja sitten kavi ilmi, etta bussi oli hajonnut, joten haahuilimme taysin pimeassa sinne hajonneelle bussille hakemaan kassejamme (mutaa, oksia, teravapiikkisia oksia, juuria, mainitsinko mudan..?), ja sitten sielta toimivalle bussille, joka oli tosin puolta pienempi.. Kilrudderyn portilla tosin odotti toinen pikkubussi, joten istumapaikatta jaaneetkin saivat istahtaa, siirryttyaan toiseen bussiin.
Sain kehuja puvustamon puolelta, kun olin tanaan ainakin naisista ainoa, joka ripusti asunsa vaatepuulle (kuten teen aina - minka myos huomioivat). Saappaat olivat aivan kammottavassa kunnossa, ja olin onnellinen etten ollut pitanyt omia vaellusmonojani jalassa, vaikka puvustamosta moista ehdotettiin, aiemmin.. Onneksi otin pukusaappaat, koska ainakin siina yhdessa versiossa mun piti juosta nuotiolta talon taakse, ja modernit vaellusmonot nyt olisivat vaan nakyneet.. Sain siis lopuksi ottaa uber-mutaiset saappaat pois jalasta ja vetaa omat puhtaat mononi jalkaan, sen sijaan etta olisin joutunut kotona putsaamaan omani.. :-# Ja jalat pysyivat silti kuivina!
Tassa paivan asu;

Camelot costume #7 (just a new cloak, though)