Oimo tuli keskiviikkona kotiin sen nakoisena, etta jotain oli selvasti sattunut. Kaveli matalana ja varovasti, silmakulmassa ja nenassa tuoreita naarmuja, tassuissa ja kyljissa likaa, turkki vahan porroisena, ja koko kissa tarisi siihen malliin, etta oli saikahtanyt kovasti =/ Pystyimme sen verran tutkimaan, etta mistaan ei nakynyt vuotavan verta, ja huomasimme kyljesta puuttuvan ison tukon karvaa, ja sen kohdan lahella turkki oli nurmikonvihrea, ihan kuin kissa olisi raahautunut hetken nurmikkoa vasten :o Paatimme antaa Oimon nukkua alkujarkytyksensa pois, kun han meni suoraan ullakkopedille. Myohemmin illalla sitten Daniel kantoi Oimon alakertaan, kun vaikutti silta etta han ei ehka olisi onnistunut kiipeamaan ullakkotikkaita alas. Mietimme, etta hanella saattaisi olla jotain sisaisia vammoja, mita emme itse havaitsisi, ja lahdimme sitten viemaan Oimoa Belfieldiin, missa on 24h elainlaakaripaivystys (UCD). Daniel oli siella jo kaynytkin kerran Oimon kanssa - siihen aikaan meilla ei ollut viela autoa, eli tuli taksien ja elainlaakarimaksujen takia KALLIS keikka, mutta kissat ovat tietysti aina rahaa tarkeampia.

Jouduimme hiukan odottelemaan, kun elainlaakari tiesi odottaa jotain koirapotilasta, kenella oli paljon vakavampi tilanne. Meilla oli oma vastaanottohuone, missa odottelimme Oimon kanssa, ja paatellen siita mita naimme pienen ovi-ikkunan kautta kaytavalle, vaikutti silta etta sen koirapotilaan elama paattyi sinne.. :*( ... Lopulta elainlaakari tutki Oimon, joka aristeli takajalkojen tutkimuksen aikana, joten e.l. paatti varmuuden vuoksi ottaa rontgen-kuvat. Sita varten piti tietty antaa Oimolle rauhoittavaa laaketta, ja me sitten odottelimme hanen kanssaan hamarassa huoneessa, etta laake alkaisi vaikuttaa. Kuvauksen ja tutkimuksen ajaksi menimme siihen ulos kavelylle - se on aika kiva alue myos yolla. Sitten palasimme katsomaan kuvia. Onneksi varsinaiset vammat eivat olleet sen suurempia kuin ne naamassa olevat naarmut ja kyljesta puuttuvat karvat, mutta e.l. epaili, etta juttu oli aktivoinut Oimon ian tuomia ongelmia, ja kuvassa nakyi myos mahd. pienenpieni valilevyongelma, joka saattaa arsytettyna aiheuttaa kipua. Lisaksi e.l. kuuli mahd. pienen sivuaanen sydamesta, ja kehotti seuraamaan asiaa oman elainlaakarin kanssa. Han ei kuitenkaan ollut siita kovin huolissaan tassa vaiheessa.

Palasimme kotiin. Oimolle oli annettu n. 48 tunnin laakitys, jonka jalkeen palaisimme hanen omaan nivelrikkolaakitykseensa muutamaksi paivaksi. E.l. oli kanssamme samaa mielta, etta sita ei kuitenkaan tarvitse antaa jatkuvasti, jos siihen ei ole tarvetta, koska jatkuva laakitys saattaa puolestaan aiheuttaa munuaisongelmia.

Vietin ekan yon alakerrassa, valvoen tokkuraista Oimoa, joka halusi kovasti kiipeilla tuoleille, mutta olisi pudonnut sielta alas, ellen olisi ollut vieressa ottamassa koppia. Oli kylla niin saalittava naky, kun raukkapieni oli pupillit jattimaisina, suu hitusen auki, kuola valuen, ja muutenkin horjuen ja toikkaroiden ympariinsa.. Awwww.. Tavallaan teki mieli videoida, mutta en halunnut nolostuttaa Oimoa sellaisella videolla..

Seuraavana aamuna han oli jo melkein normaali itsensa, ja selvasti se e.l.:n antama kipulaakitys tehosi. Vasta tanaan han on ollut taas hiukan arempi, mutta sai nyt sitten omaa laakettaan ruuan kanssa, eli se tehoaa varmasti muutaman tunnin sisalla.

Lisaan tahan juttuun ehka kuvia myohemmin..