Lahdimme tanaan katsomaan Lackandarragh'n sammakonpoikasia, pienessa tihkusateessa. Edellisesta reissustamme ei ole kovin pitka aika (en nyt muista tarkalleen koska viimeksi kaytiin, kun paivakirja ei ole tassa vierella..), mutta puut olivat jo muuttuneet niin tuuheiksi, etta polulla oli ajoittain melkein klaustrofobinen tunne, oksien tunkiessa kylkeen molemmilta puolilta =)



Kuten kuvasta (ylla) nakyy, sammakonpojat voivat hyvin, ovat jo kasvaneet sammakkomaiseen muotoon kroppansa osalta, mutta jalkoja ei viela nay..
Polku muuttui mutaiseksi, joten paatimme palata takaisin autolle ja menna johonkin kuivempaan paikkaan toiselle kavelylle.. Siina polun varrella on pieni aukeamantapainen, ja siella oli ihana yllatys:

 

Heti kun huomasimme kauriin, pysahdyimme ja olimme tietysti ihan hiljaa. Kylla meidatkin huomattiin heti, mutta kauris jatkoi rohkeasti valipalaansa, pitaen meita vaivihkaa silmalla.. Onneksi kavelin kamera kadessa, koska olisin varmasti pelastyttanyt elaimen karkuun, jos olisin joutunut tonkimaan kassiani siina..

 

Ekoista kuvista tuli ihan tuubaa, kun kadet tarisivat yhdistelmasta "Ihanaa! Ihanaa!" ja "Ala vaan juokse viela pois.." =P

 

Han katsoi lopuksi jopa suoraan kameraan, heh;



Odottelimme hiljaa, kunnes kauris paatti lahtea. Se hyppeli pari kertaa, ikaan kuin katsoen, lahtisimmeko peraan, ja lurkki sitten viela hetken oksien takana, katsellen meidan suuntaamme, mutta hyppeli sitten omille poluilleen.



Teen toisesta kavelykohteesta myohemmin oman merkintansa..