H:lla oli tanaan matikasta kaksi tehtavaa, joissa kuviteltu luokka valitsi suosikkilelujaan ja kouluaineitaan, ja tuloksia piti sitten verrata eri tavoin.. Se meni ihan hyvin, kunhan sain selitettya mita kysyttiin - lauserakenteet olivat viela vahan hankalia H:lle.
Tanaan ei ollut kirjoitustehtavaa, mutta monisteen kirjainsekamelskasta piti loytaa lista ruokaan liittyvia sanoja, ja kys. sanat piti viela laatikoida sen mukaan, olivatko italialaista, kiinalaista, japanilaista, intialaista vai Thai-ruokaa. Se sanojen loytaminen oli H:lle todella vaikeaa, varsinkin jos piti lukea oikealta vasemmalle, alhaalta ylos tai vinoon.. Sinansa ymmarrettavaa, kun lyhyet ja helpotkin sanat ovat viela hanelle vaikeita tavata oikein. Joku Beijing duck tai Sashimi ei ehka ole helpoin havaita kirjainsotkun seasta!
Mulla oli Sims2 auki koneella (joskin 'minimised'), kun lupasin Danielille ja anopille, etta rakennan avoversion keittiostamme - jos niinkun tulisi vaikka rempattua se sellaiseksi.. Siksi sanoin H:lle, etta tanaan ei voida pelata tietsikalla, ja luettiinkin vain yksi Prince Ivan -kirja (talla kertaa taikahattu..). Kun H pakkasi kamojaan, kavin ylakerrassa vessassa ja hakemassa rahaa, kun aioin menna kauppaan sen jalkeen kun olisin saattanut H:n kotiin. Vahan kavi mielessa, etta pysyykohan H nyt poissa laptopilta, mutta en sitten kuitenkaan tarkistanut ennenkuin lahdettiin...
Englanniksi on hyva sana, 'cheeky', joka kuvaa taydellisesti H:a. Ei tule mieleen suomeksi mitaan vastaavaa sanaa, joka olisi just yhta sopiva.. Mutta kuten sitten kaupasta palattuani huomasin, Sims2 oli ruudulla, eika kukaan muu ole ollut koneeni lahellakaan kuin H. Han osaa avata selaimen ja vaihdella ikkunoita, joten oli ilmeisesti ollut utelias ja napsauttanut toolbarista Sims2:n isoksi, muttei sitten osannutkaan peittaa jalkiaan, kun pelissa ei ole selaimen oikean ylanurkan vaihtoehtoja.. Peli oli kylla edelleen paussilla, kuten olin sen jattanyt, mutta H oli onnistunut painelemaan huonekaluvalikon auki. Eipa tuosta mitaan varsinaista harmia aiheutunut, mutta ma en periaatteessa pida siita, etta H meni omin luvin koneelleni, eika edes sanonut mitaan kun tajusi ettei osaisi peittaa jalkiaan. Mulla olisi hyvinkin voinut olla joku tarkea duunijuttu kesken, ja olisin potentiaalisesti voinut vaikka menettaa usean tunnin tyot (OK, oikeasti heraan yleensa just ennen kuin H tulee meille, mutta olen ma joskus tehnyt duuniakin aamupaivalla). Senpa takia aionkin jutella tasta H:n aidin kanssa. Jos otan itse asian puheeksi keskiviikkona (H ei tule huomenna), H vaan kiemurtelee hetken ja kuittaa asian naurulla, mutta saattaa toistaa jutun jo samana paivana. Jos kerron hanen aidilleen, S pitaa H:lle kunnon puhuttelun. Voipa olla, etta laptop lomailee myos loppuviikon ullakolla, eika voida ollenkaan pelata niilla virtuaalinukeilla.
Viime viikolla kaytiin myos kiinalaiskaupassa katsomassa, josko siella olisi ollut Milo-juomaa, mutta ei ollut. Olin luvannut H:lle yhden sellaisen. Kun se nyt oli jo toinen tai kolmas viikko, kun kaupassa ei ollut kys. juomaa, H ehdotti etta voisi ottaa sen sijaan jaatelon. Niinpa sitten mentiin newsagentille ostamaan jaateloa - H halusi tietty Ben & Jerry's -annoksen, eli sen kalleimman mahdollisen. Hyva maku lapsella, mutta kun mullakin on yleensa kauppabudjetti suunnilleen nipin napin tarpeeksi kaikkeen tarvittavaan, niin n. kolmen euron lovi oli aika iso. Siksipa olikin taas vahan cheeky, kun H ehdotti tanaan kotimatkalla, etta kaytais kiinalaiskaupassa katsomassa onko siella Miloa! Sanoin, etta voidaan kayda, jos hanella on itsellaan tanaan taskurahaa. Ei ollut..