Olin jalleen paivan Matinkadulla, ja tanaan ehdin jopa vinttiin asti. Loysin ihania vanhoja valokuvia, mm. sellaisen missa isa oli lapsi, ja pukeutunut hiukan liian isoon pukuun. Hanen isansa ja isanisansa olivat samassa kuvassa. Mina olen se neljas sukupolvi, ja sukuhaarani viimeinen.
Olen heittanyt jo pois isan vaatteita ja kenkia. Jotkut niista olivat aika hyvakuntoisia, mutta katson ettei kukaan muu pysty tayttamaan isani vaatteita, joten ne saavat siirtya maatumaan. Kaikkea en kuitenkaan ole heittanyt, vaan olen pitanyt muutamia takkeja, paitoja, kravatteja, kaikki hatut, jne.. Olisi liian helppoa pitaa paljon enemmankin, mutta on pakko olla kaytannollinen. Yksio on liian taynna, joten sinne on raivattava tilaa olennaiselle, eika kuollut ihminen enaa tarvitse vaatteitaan.
Olisi tassa muutakin kerrottavaa, mutta panttaan...