H:lla oli tanaan englanninlaksyna pari sivua kirjoitusta - siis jotain nykyajan vastinetta kaunokirjoitukselle.. Jokaisessa tehtavassa oli kolme rivia, joista ekalla rivilla luki haaleanvarisin pistein joku lause, ja seuraavat pari rivia olivat tyhjia. Ensin piti yhdistaa ne pisteet, eli kirjoittaa sen mallilauseen paalle, ja sitten piti viela kopioida sama lause kahteen kertaan. Tuo olisi hyvin toimiva idea nimenomaan H:lle, koska itse kirjoittaminen yhdistettyna toistamiseen auttaa muistamaan oikeinkirjoitusta, vaikka onkin varmaan 9-vuotiaiden mielesta todella tylsaa... H alkoi tehda ekaa tehtavaa, kopioimalla vaihtelevasti joko sanan tai kirjaimen kerrallaan kaikille riveille - kuulemma melkein kaikki luokkakaveritkin tekevat niin! :O Kehotin hanta tekemaan rivin kerrallaan. Muutenhan tehtavan kokonaisuus karsisi, ja sanojen ja lauseiden opettelu on nimenomaan tarkeaa H:lle, joka ei viela vuosi sitten puhunut ollenkaan englantia - suurin osa luokkakavereistahan puhuu englantia aidinkielenaan, joskin luokalla on muutamia muitakin, jotka ovat muuttaneet Irlantiin muista ei-englanninkielisista maista. Yksi heista on H:n paras kaveri, jonka nimi kuulostaa sen verran puolalaiselta, etta meinaan aina unohtaa hanen olevan liettualainen.
H:a muuten kiinnostaa vertailla eri kielia. Usein kun kavelemme heille pain, han kertoo kaverinsa opettaneen hanelle jotain liettuaksi, kertoo sitten mulle miten sanoa kys. asia sinhalaksi, ja kysyy miten se sanotaan iiriksi (sorry, en voi auttaa..) tai suomeksi. Toivottavasti tuo mielenkiinto sailyy viela sittenkin, kun hanen pitaa koulussa alkaa tosissaan opetella muitakin kielia. Tassa vaiheessa olisi kuitenkin tarkeinta kohentaa englantia..
Matikanlaksyna oli lisaa raha-aiheisia yhteen- ja vahennyslaskuja, ja eilisen kaltaisia kirjoitusasuharjoituksia (siis 203c muotoon €2.03, jne..).
Anoppi kysyi ohimennessaan H:lta, mika on hanen lempiaineensa koulussa. H vastasi ensin "dress up games" (kun oli siina vaiheessa jo pukemassa virtuaalinukelle muotivaatteita), kun ei joko ymmartanyt tai kuullut kysymysta kokonaan, mutta kun tarkensin hanelle etta kouluaineista kysyttiin, niin kuulemma matikka!
Pakollisen virtuaalinukkesession jalkeen saatoin sitten H:n kotiinsa. Tanaan ei ollut tarvetta ruokaostoksille, enka viitsinyt edes siiderin takia lahtea Quinsboro Roadille, vaan palasin Albert Walkin kautta kotiin. Daniel oli kuitenkin lahtiessani toivonut jotain herkkuja, joten poikkesin yhteen kiinalaiskauppaan katselemaan mita sielta loytyisi. Ostin kuuden pakkaukset mangovanukkaita (vanukas on ihanan oranssia ja aika hyvaa, mutta ne mangopalat ovat vahan kumisen oloisia) ja custard-kakkuja, seka sitruunavohveleita - niin ja pakolliset prawn crackers (jotka oli kuittiin lyhennetty nerokkaasti: prackers!!) ja uteliaisuudesta viela chiz curls, jotka nayttivat ihan samanlaisilta kuin suomalaiset juustonaksut... ovat todellisuudessa pienempia, mutta maku on melkein sama, joskin nama filippiinilaiset (kylla!! ei lahempaa loytyisi..) ovat jotenkin pehmeampia tms., ja mua hairitsi se rapeuden puuttuminen. Aina Suomen-reissuilla on pakko ostaa pussi juustonaksuja...
Daniel ja anoppi pitivat sitruunavohveleista (=ihan samanlaisia kuin vastaavat missa tahansa), mutta eivat kai toistaiseksi uskaltautuneet maistamaan custard-kakkuja (jotka eivat edes ole mitenkaan eksoottisia, paitsi pakkaukseltaan), ja mangovanukkaisiin tuskin koskevat edes pitkalla kepilla, vaikka Daniel maistoikin minimaalisen lusikankarjellisen mun vanukkaastani. Pitanee kysya, jos H:lle maistuisi vanukas, han kun rakastaa mangoa.. Huomasin vasta myohemmin, etta niiden vanukkaiden mukana tuli kuusi lapinakyvaa muovista minilusikkaa. Sopisivat vaikka minipuutarhaan lapioiksi.