Lukemisen tai kirjoittamisen kannalta, tamanpaivainen sessio H:n kanssa ei ollut kovin hedelmallinen. Han saapui kaikkien kolmen muotinukkensa kanssa (ensikommuunio-Bratz oli jo saanut hunnun lisaksi uusia hiusnauhoja ja menettanyt hartiahuivinsa toisen nuken hiusnauhaksi), ja oli ilmeisesti kaynyt tuhlaamassa lahjarahojaan, koska hanella oli uusi mikkihiirikansio ja siihen muovitaskuja - autoin hanta laittamaan ne muovitaskut kansioon.
Koska mun piti soittaa Imatralle sairaalaan tiettyyn aikaan (joka oli tietysti just silloin kun H oli taalla), pyysin hanta piirtamaan tai leikkimaan nukeilla sen aikaa kun olin puhelimessa. Han sitten piirsikin kansion kannesta jaljittelemalla Mikki Hiiren, ja myohemmin veistelin hanen varikyniaan teravammiksi, kun hanella ei ollut terotinta mukana, ja omani oli jossain kateissa.
Virallisia laksyja ei ollut, eika lukumateriaalia, joten han sitten piirteli ja varitteli vahan lisaa, ja lopuksi pelasimme taas virtuaalinukkepeleja. Han sentaan luki aaneen pelien nimet, ettei mennyt ihan harakoille..
Pyysin eilen juhlista lahtiessani S:a (siis H:n aitia) lahettamaan talla viikolla se heidan digivideokameransa iltapaivalainaan, etta voisin kopioida ensikommuuniovideon koneelleni. H:lla olikin se jo tanaan mukanaan. Suomi-puhelun, videokopioinnin ja kaiken muun ohessa emme ollenkaan huomanneet ajan kulumista, kunnes kello oli jo varttia yli viisi! Saatan H:n yleensa kotiin n. viideksi. Aloimme siis saman tien tehda lahtoa.
H halusi menna The Gemin (newsagent) kautta, kun hanen oli tarkoitus ostaa jaatelo. The Gem on ihan lahella Dunnesia, eli sovittiin etta tekisin meidan ruokaostokset ensin, menisimme sitten The Gemiin, josta itsekin halusin ostaa puhelin-creditia, ja saattaisin hanet sitten kotiin. Han yritti rimpaista isalleen ja ilmoittaa tulevansa vahan myohemmin kotiin, mutta isansa ei jostain syysta vastannut. Ennenkuin edes paasimme kauppaan asti, H:n tayteen ahdetun koulurepun isoimman osan vetoketju hajosi, niin etta puoli reppua irvisti avoinna. Se vetoketju oli niin huonotasoinen, etten saanut sita korjattua, vaan se aukesi koko ajan uudelleen samalla tavalla. Kavelin siis sen jalkeen H:n takana, niin etta nakisin jos jotain sattuu putoamaan repusta kadulle. Kun yritin korjata vetoketjua, H huomasi, etta hanen paperinen lahjakassinsakin (jossa annoin eilen sen nuken) oli revennyt sivusta! Han kantoi siina kassissa videokameraa kaapeleineen, mika oli ilmeisesti liian painava lahjakassille.. Sulloin sitten kameran ja kaapelit kasilaukkuuni, ja viskasimme lahjakassin roskiin.
Teimme ostoksemme, ja kavelimme sitten vahan Quinsboro Roadia hiljaisempaa reittia H:lle. Han mutusti matkalla valkoisella suklaalla kuorrutettua Magnum-jatskiaan, muttei kuulemma tykannyt siita kuorrutuksesta, joten pudotteli valkoisia suklaapaloja tien reunaan pitkin matkaa :O Jatkoimme myos kevytta lukuharjoitusta kavellessamme, niin etta H luki aaneen kadun nimia, autoissa olevia "baby on board" teksteja, yms..
Saatettuani H:n kotiin, kavelin Albert Walkin lapi takaisin - siis suorinta reittia. Albert Walk on vain lyhyt kuja (nimensa mukaisesti vain jalankulkijoille, kun ei sinne mitaan autoa mahtuisikaan), mutta kutsumme sita nykyisin Chinatowniksi, kun Bray'n kiinalaisyhteiso on ostanut kys. kujalta useita liiketiloja, ja siella on nyt kiinalaista ruokakauppaa, kannykkakorjaamoa, kampaajaa, nettikahvilaa, yms.. Vaikka kello oli jo yli kuusi, useimmat kiinalaiskaupat olivat edelleen auki, joten poikkesin taas hakemaan prawn crackers, pistaasipahkinoita ja pari lisaroikotinta (ks. edellinen roikotin). Sitten jatkoin kotiin, ja olkapaani oli ihan hajalla, kun olin roudannut ruokaostoksia kankaisessa ostoskassissani - sen olkaimet ovat aika kapeat, ja pureutuivat kivasti olkapaahan, kun ostoksilla oli painoa..
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.