En ollut vuosikausiin kaynyt Ita-Suomessa, joten varsinkin nyt kun vietin ensin muutaman paivan Lappeenrannassa ja jatkoin sitten Helsinkiin, huomasin oikein alleviivatusti miten erilaisia ihmisia em. seuduilla asuu.. Siis Lappeenrannassa oli sikali hyvin kotoisaa (viitaten Irlantiin), etta ihan kaikki ihmiset tervehtivat (jopa iloisesti) ja alkoivat usein jopa jutella, tilanteesta riippuen. Sitten siirryin Helsinkiin (siis alkuperaiseen kotikaupunkiini, missa tosin tuntuu joka kerta vieraammalta), missa menimme lauantaina aidin kanssa kaupungille - kukaan ei oikein katso kohti, saati etta tervehtisi tai alkaisi selvin pain jutella tuntemattomien kanssa. Tosin talla reissulla sattui kylla molemmille bussireissuille positiivinen yllatys, eli hymyileva ja kohtelias bussikuski, ja jopa ihan suomalainen! (Ei mulla siis ole mitaan ei-suomalaisia bussikuskeja vastaan, mutta sita vaan tarkoitin, etta yleensa jos olen Suomessa tormannyt iloiseen ja kohteliaaseen bussikuskiin, han on nimenomaan ollut jostain muualta kuin Suomesta kotoisin - ne suomalaiskuskit ovat useimmiten olleet jokseenkin vihaisen oloisia, eika heilta ole saanut vastausta aina edes suoraan kysymykseen.. Kiva siis nahda, etta asiassa on tapahtunut kehitysta!)
Pitanee vieda Daniel sinne Ita-Suomeen, etta nakee hiukan aurinkoisempaakin Suomea..