Plarasin Iltalehden saittia, jossa oli Shark -sarjan arvostelu. En ole nähnyt kys. sarjaa, mutta kommentoin ns. aiheen vierestä.. KIVA olisi joskus nähdä sellainen sarja, jossa miehellä on pottunenäinen, finninaamainen, ylipainoinen, persjalkainen, ohuttukkainen, tyhmä tytär.

Loistaisiko isukin silmistä silti sama rakkaus kuin pikku missin edessä, vaikka tytsy on antanut lehdille isää jyrkästi arvostelevia lausuntoja?

Enpä usko.Tuo on mielestäni todella omituinen ajatus - millainen isä (tai äiti) muka rakastaisi omaa lastaan enemmän tai vähemmän, perustuen lapsen ulkonäköön?!? Kyllä omat lapset ovat yleensä vanhemmilleen ne maailman kauneimmat ja rakkaimmat lapset, ellei vanhemmilla ole päässä jotain vikaa. Hupaisaa on sekin, että sarjassa syyttäjän naispuoliset avustajat pukeutuvat töihin kuin yökerhoon.

Suomessa tuskin voisi juristi esiintyä oikeussalissa moisessa paljastavassa tällingissä: hänen uskottavuutensa kuihtuisi kuin kesän viime ruusu.Tuota en voi kommentoida sarjan naisten pukeutumisen suhteen, koska en ole sarjaa nähnyt, mutta tuo suomalainen ajatusmaailma on jotain, mistä olen kirjoittanut ennenkin - en tosin muista oliko se tässä blogissa vai Stello Blogissa (tai ehkä Bray Forumilla).
Siis Suomessa tuntuu (varsinkin naisilla!) olevan sellainen ajatusmaailma, että virkanaisen on näytettävä joko mieheltä tai ainakin tosi butchilta lesbolta, jos meinaa olla uskottava ja vakavastiotettava. Mitä näkyvämpi ja korkeampi naisen virka-asema on, sitä miehekkäämmäksi pitäisi muka muuttua. Sekö on sitten sitä paljon mainostettua "tasa-arvoa", että virkanainen leikkaa tukkansa miehekkään lyhyeksi (tai jos kehtaa pitää pidempänä, niin vaihtoehtoina ovat sitten lähinnä "asiallinen" polkkatukka tai "opettajamainen" nuttura, joista jälkimmäinen on ilmeisesti suotavampi vanhemmille naisille, joilla on jo iän tuomaa auktoriteettia.. *jeez..*), meikkaa joko hyvin huomaamattomasti tai mielummin ei ollenkaan, ja pukeutuu mahdollisimman epänaiselliseen housupukuun tai tanttamaiseen hameasuun? Jos siis Suomessa on vaikka todella asiansa osaava naisjuristi, olisiko hänen osaamisensa muka ihan mitätöntä, jos hän kehtaisi pukeutua oikeussaliin naisellisesti? (Niinhän tuossa jutussa ainakin ehdotetaan..)
Tuli taas mieleen TV-ohjelma, jonka satuin näkemään Italiassa pari vuotta sitten. Siinä oli aiheena naiset esimiesasemassa, ja studiossa oli vieraana eri alojen naispuolisia esimiehiä. Siellä oli esim. poliiseja yms., ja osalla naisista oli univormu, osa oli muuten vaan työvaatteissaan - heistä jokaisella oli todella naiselliset vaatteet (myös se univormu oli kauniisti istuva ja naisellinen, vaikkakin silti selkeästi virkapuku), melkein kaikilla oli pitkät, hyvinhoidetut hiukset vapaina (=italialaisittain suuri luonnollinen kiharapilvi), ja kaikki olivat meikanneet huolellisesti ja näkyvästi, mutta erittäin naisellinen ulkonäkö ei todellakaan vähentänyt heidän uskottavuuttaan millään tavalla.
Minusta naisen uskottavuus vähenee pikemminkin niin, että hän kieltää luonnollisen naisellisuutensa ja yrittää esim. viran takia naamioitua mieheksi. Sellainen ei tosiaan ole merkki uskottavuudesta, vaan lähinnä merkki siitä, ettei nainen usko kelpaavansa asemaansa omana itsenään ja naisena, vaan ainoastaan maskuliinisen muuttumisleikin jälkeen. Se on aika säälittävää, ja mielestäni siitä on tasa-arvokin kaukana.