30.07.2008 - 17:43
Sita luulisi, etta suru-uutisen saapuminen on se vaikein paiva ennen hautajaisia.. Itsellani se on kuitenkin ollut tanaan! Herasin suht. aikaisin, kun piti menna R:n kanssa sinne Tescolle, mutta saatila oli toista mielta. Vetta tuli sen verran runsaasti, etta piti perua Tesco-kavely. Istahdin sitten koneen aareen, ja loysin itseni naputtelemasta miltei tauotta emaileja, privaattikeskusteluja ja tekstareita, liittyen isani kuolemaan ja hautajaisjarjestelyihin. Naputeltavaa riitti viela siinakin vaiheessa, kun H tuli meille, eli han sai lahinna varittaa varityskirjan kuvia ja puhallella puutarhassa saippuakuplia. Luimme sentaan varityskirjan tehtavat aaneen ja kirjoitimme kuvien sanoja. Niin, ja opetin H:n tekemaan lisaa saippuakuplalitkua astianpesuaineesta ja vedesta. Han oli innoissaan.
Hautaustoimistosta soittivat just kun olin lahdossa saattamaan H:a kotiin, joten lupasivat soittaa myohemmin uudestaan. Kiva kuitenkin etta soittivat tanne asti - henkilokohtaisempi fiilis kuin emailitse.. Mun piti saattaa H vain asemalle asti, mutta han soittikin aidilleen ja pyysi lupaa menna R:lle, eli vaihdoimme suuntaa.. Olin aikonut hakea aseman kaupasta maitoa, joten mulla oli mukana poikkeuksellisesti vain puhelin, kamera ja seteli. Paadyinkin sitten Dunnesiin, josta ostin muovipussillisen ruokaa. Koska Dunnesin kassit ovat niin naurettavan ohuita ja heikkoja, yksi teravakulmainen pakkaus rikkoi kassin jo ennenkuin ehdin kaupasta ulos. Lisaksi kurkun hintatarra tarttui muoviin ja hankaloitti pakkaamista, RTE Guide rutistui ja melkein repesi, jne.. Teki mieli paiskata kaikki kamat siihen ja huutaa, mutta kasasin kuitenkin itseni.. (Sen sijaan huusin kotona Danielille, kun han uskalsi nipottaa pakkaussysteemistani - kukaan ei pakkaa paremmin kuin mina.)
Lisaksi vitutti se, etta yksi isani tutuista kuulemma kieltaytyy palauttamasta avaimensa isan asuntoon, ja pitaa paikkaa henk.koht. baarinaan. Lahetin emailia Imatran poliisille. Kys. nainen ei siis ole mikaan "tyttoystava", eika hanella nyt vaan ole mitaan oikeutta siihen avaimeen, varsinkaan kun han ei nakojaan osaa pysya pois sielta asunnolta. Jos kyseessa olisi edes joku normaali ihminen, en olisi tasta niin vittuuntunut, mutta muistan elavasti miten rumasti tuo ihminen kohteli mummoni siskoa, mummon hautajaisten jalkeen, joten sen jalkeen han voisi vaikka uudelleensynnyttaa Jeesuksen, mutta minulta ei kannattaisi tulla hakemaan minkaanlaista sympatiaa. OK, kylla hanesta ON ollut isalleni apua (ja haittaakin), mutta tama oli nyt vaara veto jattaa se avain palauttamatta, kun kohteliaasti pyydettiin. En aio olla ensimmainen Stenroos, joka antaa periksi.
Tormasin kaupasta tullessani viela R:n, pikku-R:n ja H:n porukkaan, jotka odottelivat siina vaiheessa jo H:n aitia pankista. Sovittiin R:n kanssa, etta mennaan huomenna sinne Tescoon, jos saa sallii..
